Hello Budapest

Helsinki-Vantaa Lentokenttä

Lentokone kun nousi ilmaan Suomen maan kamaralta olimme matkalla kohti uusia seikkailuja. Lento jatkui seuraavat kaksi tuntia. Minä olin varannut itselleni lentokorvatulpat jos ne vaikka auttaisi minua korva kipuihin. Mutta eipä niitä tarvinnut varsinaisesti koska korvakivut jäivät minimiin : ) ja hyvä näin.

 Matkan kunniaksi otin punaviiniä ja Valtteri otti Spriteä ; ) Keli oli pilvinen, mutta muuten selkeä.

Lentokapteeni kuulutti että aloitamme laskeutumaan ja että olemme Budapestissä 20 minuutin kuluttua : ) No laskeutuminen onnistui nopeasti ja sulavasti : ) Lähdimme odottamaan laukkuja hihnalle, nyt ei tarvinnut odottaa niin kauaa kuin Frankfurtissa jouduimme odottamaan laukkujamme : D pari hassua minuuttia odotimme ja sieltä ne saapuivat.

Lähdimme ulostautumaan terminaalista ja itse lentokentältä. Suunnittelimme halvimman mukaan mennä joka oli bussi ja metro. Suunnistimme kohti bussipysäkkiä josta pääsisimme itse Budapestiin, mutta meidät piiritettiin terminaali ovella useiden taksikuskien toimesta toisin sanoen lauma hyeenoja olivat nämä taksikuskit.

Ostimme lipun bussiin ja rupesimme arvuutelemaan että missä pitää jäädä pois, että pääsisimme oikeaan metroon. Meidän liput maksoivat yhteensä 700(HUF) forinttia eli 2 euroa. Bussissa oli meidän lisäksi toinen suomalais pariskunta ja seurasimme sivu silmällä että he leimasivat heidän lippunsa. Päätimme toimia samoin kuin he. Pysäkki missä jäimme pois oli kispesti siitä jatkoimme metrolla matkaamme  Deak tér pysäkille, joka oli suoraan Budapestin keskustassa. Jouduimme kummiskin ostamaan toiset matkaliput jatkaaksemme metrolla matkaamme. Matka kesti yhteensä puoli tuntia ja maksoi 4 euroa eli 1400 HUF

Saavuimme keskustaan innokkain mielin ja ensitöiksemme ryhdyimme suunnistamaan hotelliamme kohti lähimmän sillan kautta kamerat räpsien. Ihailimme rakennuksia ja ylipäätänsä kaupungin kauneutta. Ilman Valtterin oivalluksia suunnistuksessa olisimme jääneet siihen paikoilleen. Löysimme tien Elisabethin sillalle josta avautui ensimmäistä kertaa näkymä Gellértinvuorelle ja se oli todella kaunis.

Gellért Historiaa

Gellértinvuori on nimetty Unkarin suojeluspyhimyksen Pyhän Gellértin mukaan. Legendan mukaan hänet työnnettiin piikkitynnyriin ja vieritettiin jyrkältä vuorenrinteeltä alas Tonavaan. Gellért oli italialaissyntyinen piispa, jolla oli tärkeä rooli Unkarin kääntymisessä kristinuskoon. Hän sai surmansa pakanallisessa kapinaliikkeessä vuonna 1046. Kapinalliset tappoivat monia piispoja ja pappeja, kunnes Andreas I kukisti heidät. Nykyään Pyhän Gellértin muistomerkki hallitsee Elisabetin sillan puoleista vuorenrinnettä.

Vuoren laella on sijainnut jo kolmannella vuosisadalla eaa. kelttiläisten eraviskien pääasuinpaikka ja linnoitus Ak-inko (suom. runsaat vedet). Asutus hävisi ensimmäisen vuosisadan alkupuolella eaa., kun roomalaiset valloittivat alueen ja perustivat Pannonian provinssin. Paikan uskonnollinen merkitys säilyi kuitenkin kauan myös Rooman vallan aikana. Kansantarinoissa vuorella on ollut synkkä maine. Niiden mukaan Gellértinvuorelle tapasivat kokoontua koko maan noidat, jotka paholainen kutsui kokoon korpin tai mustan variksen muodossa

Matkamme jatkui hitaasti, hiertäen ( minulla oli mekko päällä ja reidet hankasivat yhteen tehden hiertymiä sisäreisiin ) kohti hotelimme oletettua sijaintia. Miljoonan pysähdyksen jälkeen saavuimme hotellillemme. Olo oli kuin voittajalla WUUUUHUUUUU !!!!!!!! 

Valtteri suoritti vaaditut toimenpiteet ja lopulta pääsimme hotellihuoneeseen, joka sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja josta avautui esteetön näkymä Linnavuorelle. Tämän jälkeen rentouduimme hetkeksi ja huomasimme että nälkä yllätti. Olimme nähneet erään potentiaalisen ravintolan tallustaessamme aikaisemmin hotellillemme. Ravintolan ulkoasu oli viehättävä ja sijainniltaaan ravintola oli meille edullisella paikalla, vain muutaman sataa metriä hotellimme pääovelta. Ravintola oli nimeltään Déryné, joka tarjosi meille italialaistyylistä ruokaa. Ravintolan annoskoot olivat ehkä kyseenalaiset Valtterin nälkään nähden, mutta nenän eteen tarjoiltu ateria maistui erittäin maukkaalta. Tämän lisäksi ravintolan asiakaspalvelu oli paikalliseen tapaan äärimmäisen ystävällinen ja huomaavainen. Meidät vastaanottanut tarjoilija ilmoitti välittömästi, että asiakkaita on runsaasti ja tarjoilussa saattaa kestää. Odottamiseen tottuneina suomalaisina totesimme kuitenkin, että tämä ei meitä haittaa ja vietimmekin aikamme paikallista olutta ja lähileipomon leipää maistellen.

Ruokailun jälkeen lähdimme spontaanisti kävelemään kohti Linnavuorta. Kapusimme kohti Linnavuorta ja huipulla huomasin, että reisissä olleet hankaumat kävivät liian tuskallisiksi. Pyysin Valtterilta, että kävisimme hotellihuoneella jotta saisin vaihdettua housut jalkaan. Tämän toimenpiteen suoritettuamme käännyimme hotellin respan puoleen sillä Valtterilla oli edellisen päivän syntymäpäivärallatuksista johtuen huono olo pienoisen päänsäryn muodossa. Saimme äärimmäisen tarkat ohjeet läheiselle apteekille, josta kävimme ostamassa muutaman hassun euron hintaan päänsärkylääkkeitä.

Tämän jälkeen lähdimme uudestaan Linnavuorelle, mutta valitsimme eri reitin tällä kertaa. Reittimme johti enemmän Tonavan puolelta kauniin näköiselle holvikaariportille. 

Käveltyämme hetken Vanhassa kaupungissa löysimme mukavanoloisen ravintolan läheltä Matiaksenkirkkoa. Meillä oli jäänyt pieni nälkä edellisestä ruokailusta ja päätimme jäädä tähän syömään Gulassia, joka on unkarilaisten perinneruokaa 

GULASSI

Gulassi (unk. gulyás) on Unkarista lähtöisin oleva, paprikalla maustettu liharuoka. Gulassi on suosittu ruokalaji Unkarissa, tämän naapurimaissa ja Balkanilla. Unkarin kielen sana gulyás tarkoittaa "paimen".

Perinteisesti Unkarissa gulassi valmistetaan pilkotusta naudanlihasta, se maustetaan sipulilla, paprikajauheella ja suolalla sekä lopuksi tarjoillaan perunoiden kera.

Gulassia on Suomessa kutsuttu myös nimellä paprikahöystö. Vasikanlihasta tehtynä se on tunnettu nimellä wieniläishöystö (ransk. goulasch à la viennoise, häränlihasta tehtynä nimellä goulasch de bœuf ja porsaanlihasta valmistettuna nimellä goulasch de porc). Itävaltalaisessa gulassissa raa’at perunakuutiot lisätään haudutuksen loppuvaiheessa kypsymään gulassin liemessä.

Kävelimme ravintolaan sisälle jossa tarjoilija kysyi meiltä että haluammeko syödä heillä, muuta valitettavasti meillä on vain ulkona pöytätilaa. Tuumasimme, että meitä ei haittaa vaikka joutusimme ulos syömään. Alkutekijöiksi tilasimme oluet ja siihen rinnalle saimme leipää. Pääruuaksi tilasimme Gulassia, joka tuli reilun litran kokoisessa emalikattilassa. Keitto tuoksui hyvältä ja ennen kaikkeaan maistui taivaalliselta.

Jälkiruuaksi otimme Latte macchiatot ja kun laskun pyysimme tarjoilija joka kertoi että hänen vaimonsa soitti että on tulossa hirveä myrsky kohta yllemme. Maksoimme laskun ja lähdimme kiiruhtamaan kohti hotellia, että kerkeäsimme ennen myrskyä nousemista päällemme. Puiston kohdalle pääsimme ja alkoi ripeksimään vettä. Meidän onneksemme hotelli oli puiston vieressä. Pääsimme hotelliin sateen suojaan. Huoneessamme tajusimme, että tämä "hirveä myrsky" olikin pieni sade kuuro vain.

Hotellihuoneessa meillä oli valkoviini pullo ja meillä ei ollut mukana pullonkorkin avaajaa. Valtteri joutui soveltamaan erinäisistä esineistä pullonkorkin avaajan. Onneksi saimme pullon loppujen lopuksi auki ja saimme ensimmäiset lasilliset unkarilaista valkoviiniä. Siitä olikin hyvä ruveta nukkumaan ja seuraavana päivänä olikin uudet seikkailut edessä.